Ari Siikasaari (s.1954, Kotka) on Sipoon Nikkilässä asuva pitkän linjan ammattimuusikko, joka on keikkaillut 70-, 80-, ja 90-luvuilla monen suomalaisen tähden taustabändeissä (mm. Tapani Kansa, Danny, Taiska & Arto Sotavalta), sekä toiminut kitaransoiton opettajana Helsingin Pop Jazz Konservatoriossa ja Sibelius Akatemiassa.
Ari julkaisi 70-vuotisjuhlansa kunniaksi 4.5.2024 vihdoin ensimmäisen oman levynsä ”Minne aika katoaa?”, jonka on tuottanut Arin poika H-P Siikasaari. Ari on kirjoittanut kaikki kappaleet itse vuosien 2005-2024 välisenä aikana – tarinoissa kuljetaan sekä ajankohtaisissa että ajattomissa aiheissa.
Ari on myös jo vakiintunut nimi muusikkotenniksen SM-mitalisijoilla, ja suhteellisen kova kalamies.
Levyn saa tilattua mm. TÄÄLTÄ!
Levynkansi:
Etukannen kuva: Simo Pukkinen
Logo: Karri Lehtonen
Design: H-P Siikasaari
”Minne aika katoaa?”-levyn tekijätiedot:
1. Laulun maailma
2. Wanha mestari
3. Piilopaikkaan
4. Nykyään on kaikki paremmin
5. Minne sä meet?
6. Herra hyväntuulinen
7. Viimeinen protestilaulu
8. Tää on se laulu
9. Kaamoslampun vierellä
10. Arvaa keneen tänään törmäsin?
11. Säälittävää
12. Iskun jälkeen
13. Sunnuntai
14. Minne aika katoaa?
Kaikki kappaleet säv & San: Ari Siikasaari
Paitsi #10 säv: Ari & H-P, San: Ari
Levyn tuottaja: H-P Siikasaari
Sovitukset:
H-P Siikasaari 1,2,3,4,5,7,9,10,11
H-P & Ari Siikasaari 6
Ari Siikasaari 8,12,13,14
Miksaus: HP, paitsi #8, 12 & 13 Matti Saarinen
Masterointi: HP & Tomi Tarvainen
HP: Levyn äänitykset aloitettiin Muusikkojen liiton omistamassa Villa Vikanin residenssissä 12.3.2024 - kaikki biisit oli sovituksia ja lopullisia äänityksiä vaille valmiina (säv & san). Mentiin Arin & Mervin ja Tuomas Viiliäisen kanssa 5 päiväksi äänittelemään, saunomaan ja uimaan avannossa (paitsi Ari). Mervi oli äänityksissä makutuomarina, kysyin aina äiteeltä onko meillä nyt oikea fiilis biisiin ja sieltä tuli rehellinen vastaus.
Tästä residenssiviikosta lähtikin sitten vyörymään suorastaan maaninen tekoprosessi - kiire tuli, mutta deadline on myös paras motivaattori. Aikalailla kuukaudessa tää koko paketti sit tehtiin - kolme biisiä oli ennalta valmiina.
Villa Vikanissa soiteltiin Arin ja Tuomaksen kanssa kolmistaan biisejä läpi ja äänitettiin pari-kolme ottoa kaikista - suurimmaksi osaksi biisit jotka äänitettiin siellä on siis livenä vedetty, joskus jopa eka otto, ja pohjan päälle on soitettu sitten kaikki tilpehöörit. Arin laulut on muistaakseni n. 50% näistä live-otoista. Muutama rauhallisempi biisi äänitettiin kokonaan sitten kotona mutta bändibiisien pohjat äänitettiin, Villa Vikanissa. Tuomas toimi äänittäjänä siellä meillä.
Kyseisissä kartanosessioissa keksittiin Tuomas Viiliäisen kanssa myös legenda 70-80-lukujen länsirannikon kovimmasta studiomuusikkokomppiparista; ”Persböle Ryttmaskin”, eli Mikael ’”Micke” Mickelsson (=HP) bassossa ja Stefan ”Stefu” Grundfors Jr (=Tuomas). Rummuissa - Villa Vikanhan sijaitsee Persböle-nimisessä kylässä. Tämä legendaarinen parivaljakko soitti aikanaan käytännössä kaikilla Dansband-levytyksillä, eikä tehnyt koskaan virheitä. Ja tietystä Arin levylle buukattiin tämä duo soittamaan, koska halusimme vain parasta.
No, mähän en oo soittanut bassoa kovinkaan paljon - Tuomas nyt soittelee mitä tahansa mutta rummut on ehkä 4. sivusoitin hänelle. Eli valebasisti- ja rumpalisti hommissa, mutta hyvin homma hoitui, ja vakavilta onnettomuuksilta vältyttiin.
Ari: Laulun maailman kertoo tietysti siitä miten paljon kauniimpana kaiken voi nähdä ikivihreiden, iskelmien ja tvn saippuasarjojen kautta. Toivoisi melkein että asiat olisivat siten kuin niissä esitetään. TV sarjassa Pennies from heaven tämä kerrottiin hienosti. Kiertävä sarjamurhaaja eläytyi voimakkaan runollisesti 30 luvun suosittuihin lauluihin, ihmetteli miksei kaikki näe sitä kauneutta mitä niissä on ja innoissaan kuristi uhrinsa. Muistan että mietin tuolloin osittain tuon sarjankin vuoksi tätä ilmiötä jossa karua todellisuutta paetaan musiikkiin tai leffoihin. Siinä kun teksti mökillä alkoi valmistua tuli radiosta uutinen roboteista joita kehiteltiin Japanissa palvelemaan ihmistä.
Piano & Laulu: Ari Siikasaari
Flyygelitorvi: Joona Kilponen
Torviarri + miksaus: HP Siikasaari
1. Laulun maailma
HP: Arin mökkipianolla soitettu + siellä laulettu demoäänite oli niin hyvä että en tehnyt sille juuri mitään. Molempien meidän yksi kaikkien aikojen suosikkibiiseistä on Neil Youngin After the Goldrush jossa on myös pelkkä piano + laulu ja jossain kohtaa käyrätorvivälisoitto - idea ottaa trumpetti mukaan tähän tuli siitä. Mietin sopivat melodialinjat ja Joona Kilponen kävi soittamassa ne mun olohuoneessa. Tässä biisissä oli aluksi myös hassu pianoinstrumentaalioutro (”robottitanssi”) mutta päädyttiin leikkaamaan se pois koska haluttiin säilyttää tunnelma tyylikkäänä. Plus ilman kyseistä outroa seuraava biisi Wanha mestari lähtee levyllä juuri sopivasti suoraan samasta sävellajista, sattumoisin!
2. Wanha mestari
Ari: Wanhat mestarit ovat kovia paksunahkaisia tapauksia. Kaava on usein sama, nousevaa kykyä kehutaan ja selkään taputtajia riittää. Vauhti on kova ja viimeistään kun ikä alkaa painaa ja kun aina ei kaikki mene putkeen niin löytyy medialle uutta kirjoitettavaa ja kauppa käy. ” Juuri oikealla hetkellä levynmyynnin kannalta” sanoi joku. Siinä voi unohtua kuinka montaa tahoa nämä mestarit elättävät, palvelevat, viihdyttävät ja hyödyttävät. Viimeiseksi vielä kuvanveistäjää ja elämänkerran kirjoittajia. Ja vieläkin laulaa Olavi Virta.
HP: Tää oli alunperin pelkkä kitara + laulu, mutta biisi on niin pitkä että se alkoi puuduttamaan vähän, niin kokeiltiin tuollaista laiskaa Neil Young harvest-groovea, ja sehän nyt toimii aina. Kasailin perusgrooven päälle stemmoja ja kiippareita, ja lopulta saatiin Arin serkun Tiinan aviomies Miikka Paatelainen soittamaan pedal steelit; Ari pisti Miikalle viestiä yhtenä iltana että onnaisko tämmönen, ja jo parin tunnin kuluttua sähköpostiin kilahti raita joka meni about suoraan sellaisenaan levylle - ammattimies on ammattimies. Ukko Heinonen kävi vielä loppumetreillä luikauttamassa vähän foniakin niin saatiin kunnon Las Vegas-henkinen showbusiness-sovitus Wanhalle mestarille.
Laulu & Kitarat sooloineen: Ari Siikasaari
Pedal Steel: Miikka Paatelainen
Rummut: Tuomas Viiliäinen
Basso, taustalaulut, koskettimet + miksaus: HP Siikasaari
Ari: Mökkihän voisi olla se piilopaikka missä rantalaiturilla joutilaana syntyy tällaisia lauluja/laulunaiheita. En ole sellainen ammattibiisintekijä joka vain päättää ryhtyä töihin ja syntyy uusi laulu. Omissa joutilaissa mietteissä jokin raksahtaa ja sitten prosessi lähtee käyntiin. Paljon on tullut ideoita toki kiireen keskelläkin mutta ne useinmiten unohtuvat ja väljähtyvät jos ei ole aikaa ja tilaa viedä niitä heti eteenpäin. Mutta mulla soi päässä koko ajan, että jos joskus olen poissaolevan oloinen kun nähdään niin pyydä hiljentämään volyymia.
HP: Tääkin oli ensin vaan mökkipiano + laulu mutta jotenkin Villa Vikanissa Tuomas Viiliäisen kanssa jammaillessa biisistä kehkeytyi kunnon tämmönen 70-luvun groovy AOR/”Jahtirock”. Ja tässä genressähän täytyy aina olla rytmikäs triangeli kilkuttelemassa. Ukko Heinonen kävi vielä vikalla viikolla pistelemässä vähän fonia kirsikkana kakun päälle. Tää on aina ollut yks mun suosikeista, jotenkin niin kepeä ja tarttuva hyvän mielen kappale mutta silti aika syvälliset sanat.
3. Piilopaikkaan
Laulu & nylon-kielinen kitara: Ari Siikasaari
Rummut: Tuomas Viiliäinen
Saksofoni: Ukko Heinonen
Basso, taustalaulut, koskettimet, sähkökitara + miksaus: HP
Ari: Onneksi tämä teksti syntyi jo 15 v. sitten. Sen jälkeen on maailmalla taas keksitty pyörä uudestaan niin monta kertaa, että uusia säkeistöjä lauluun olisi ollut helppo tehdä tusinoittain. Päätettiin käyttää vanhat vaikka unohdinkin lauseen: Kuka mennyttä aikaa aina muistelee, huomiselle päätään puistelee .
Laulu: Ari Siikasaari
Kontrabasso Eerik Siikasaari
Kaikki loput + miksaus: HP Siikasaari
4. Nykyään on kaikki paremmin
HP: Meinattiin laittaa tästä vanha jo aiemmin julkaistu versio suoraan levylle, koska aikaa ei ollut liikaa ja biisejä riitti. Ari oli jo hylkäämässä biisiä kokonaankin, mutta mun mielestä teksti sopi niin hyvin levyn nimikkoteemaan että se oli pakko saada tähän kokonaisuuteen, vaikka biisi oltiinkin jo julkaistu muualla. Vikalla viikolla mulle tuli sellanen fiilis että tää teksti, varsinkin nyt tässä levykokonaisuudessa, nousee paremmin korokkeelle vakavampana ja hitaampana sovituksena. Tein ja äänitin kotona muutamassa tunnissa hyvässä flow-tilassa koko sovituksen, ja Ari lauloi siihen päälle. Vikana iltana about tunti ennen levyn masterointia tuli vielä Eerikiltä kontrabassoraita jonka editoin vielä mukaan. Ari oli vissiin soittanut vähän aiemmin tän uuden version biisistä Eerikille, joka oli innostunut biisistä - meni kyllä niin viime minuuteille ku vaan mahdollista!
Ari:
Aamu voi olla otollinen aika uuden laulun synnylle. Mieli on ajatuksista puhdas ja et vielä ole ehtinyt tehdä lukujärjestystä päivälle. Aamu tietysti sijaitsee ihmisten aikajanalla eri paikassaja niinpä kerran heräsin mökillä kun appiukkoni ajoi pakullaan pihalle, kaivoi työkalut ja moottorisahan ja lähti marssimaan
saunarantaan päin. Minä puolestaan istuin pianon ääreen katsoin ikkunasta ja laskin käteni valkoisille koskettimille ja hyräilin: Minne sä meet… Sitten siinä päivän aikana teksti alkoi muuttua tällaiseksi rakkauslauluksi.
Laulu & Kitarat: Ari Siikasaari
Rummut: Tuomas Viiliäinen
Trumpetti: Joona Kilponen
Basso, taustalaulut, koskettimet, torviarrit + miksaus: HP
5. Minne sä meet?
HP: Tääkään ei ollut alunperin välttämättä edes tulossa koko levylle, demo ei ollut jotenkin kovin vakuuttava, ihan jees mutta ei parhaimmistoa, ajattelin, katsotaan ehkä seuraavalle levylle sitten. Mutta kun kokeiltiin soittaa tätä Villa Vikanissa niin aika nopeasti huomattiin että tästähän tulee suorastaan loistava - siitähän tuli lopulta yksi omista suosikeista! Todella usein klassikkolevyjen hittibiisit on muuten ollut alunperin jotain jämäbiisejä - näitä tarinoita riittää pop-musiikin historiassa. Soitettiin pohja tähän Villa Vikanissa; biisin taustalaulut ja torvisovitukset tuli vain jostain mieleen hyvin luonnollisena lisänä - Burt Bacharachit on soinut meillä aina kotona. Arin liidilaulu on muuten tässä kokonaan se live-otto mikä Villa Vikanissa vedettiin ekoilla kerroilla kun biisiä kokeiltiin.
Ari: Olen huomannut, että kitaransoitto ja laulu ohjailee mielialaani. Niinpä päätin yrittää kirjoittaa laulun joka pakoittaisi minut hyväntuuliseksi. Tässä laulussa menen kyllä kauas mukavuusalueeltani. En näe itseäni tanssahtelemassa ventovieraiden kanssa (ym. sponttaania) vaikka olisinkin näin onnellinen kuin tämä hyväntuulinen herra kosiomatkallaan. Yritän pitää jalat maassa ja silloin ei pahus vie pää helpolla yllä pilviin. Eli haastan tässä itseäni kuvittelemalla, että tämä on kadonnut laulu jostain 60-luvun musikaalista ja nyt se on vaan vedettävä uskottavasti tällä elämäni keikalla.
HP: Tää on tämmönen hauska Kaseva-biisi. Me vaan soiteltiin läpi 2 tai 3 kertaa, ja kotona lisäilin jotain mellotron-juttuja ja stemmoja. Jossain vaiheessa Ari tais puhua jotain klarinetista ja käskin pyytää Jussi Saksaa kokeilemaan soittaa klarinetilla välisoitto. Ja sehän oli juuri täydellinen tähän!
6. Herra hyväntuulinen
Laulu & Kitarat: Ari Siikasaari
Klarinetti: Jussi Saksa
Rummut: Tuomas Viiliäinen
Basso, taustalaulut, koskettimet: HP Siikasaari
Basso, taustalaulut, koskettimet + miksaus: HP Siikasaari
Ari: Suuri Helsinki halusi pieneltä Sipoolta sen parhaita alueita. Totta kai se sai haluamansa, se oli olevinaan silloin niin tärkeää. Sama toistuu aina tässä maailmassa ja jo pikku poikana muistan kun iso karju tuli ja uhkasi antaa höniin ellen anna hänelle leluani. Mitä pieni voi muuta sanoa kuin ota vaan ja pelastaa nahkansa. Se on tässä maailmassa kirjoitettu tähtiin ja sen voi lukea yöllä taivaalta; otavaan. Epätoivoisimmat yrittävät saada oikeutta pommein ja jotkut sovittelunhaluiset naivit kirjoittavat aiheesta protestilaulun. Lopputulos on sama. Nämä protestointini aiheet ja teksti ovat 15 v. takaa mutta aina ajankohtaiset.
HP: Tästä oli julkaistu bändiversio joskus aiemmin eri proggiksella myös, mutta ajattelin että protestilaulu toimii kyllä parhaiten ihan riisuttuna Dylan-tyypisenä sovituksena. Biisi on niin tarttuva ja teksti naseva, että ei se kaipaa juuri mitään ihmeellistä. Huuliharpun soitin väliosaan niinkuin protestilauluihin kuuluukin, tietysti!
7. Viimeinen protestilaulu
Laulu & kitara: Ari Siikasaari
Kitara, huuliharppu, koskettimet, taustalaulu + miksaus: HP Siikasaari
8. Tää on se laulu
Ari: Olin Sysmässä hyvän ystäväni Reijo Karvosen mökillä ja tarkoituksenamme oli treenata kreikkalaista musiikkia Reijon ranta-"tavernassa". Päivä oli niin hieno että tunnin kuluttua Reijo pisti busukin syrjään ja sanoi hakevansa jotain virvoketta ja grillattavaa. Minä otin kitaran ja käännyin järvelle päin ja siitä lähti laulu syntymään. Tää on se laulu.
HP: Tästä oli niin tyylikäs Saarisen Matin äänittämä ja miksaama ja Arin sovittama vanha versio olemassa jo, että ei tehty muuta kun lisättiin vähän HP:n stemmoja - lauluharmoniat on Siikasaaren perheen sukuvika ja keskivaikea riippuvuus...faijavitsien lisäksi.
Laulu & kitara: Ari Siikasaari
Kontrabasso jousella: Eerik Siikasaari
Äänitys & miksaus & tamburiini: Matti Saarinen
9. Kaamoslampun vierellä
Ari: Kaamosmasennusta voi yrittää hoitaa kirkasvalolampulla. Nehän yleistyivät muistaakseni joskus
2000-luvun alussa, jolloin niitä kutsuttiin myös kaamoslampuiksi. Monet lauluistani ovat aluksi olleet kitarasoolobiisejä, joihin sitten olen väsännyt sanoituksia. Tämä laulu lähti kitarariffeilystä joka pohjaa Neil Youngin usein käyttämään kitaraviritykseen missä uloimmat kielet lasketaan d:hen. (Esim. Cinnamon Girl) Alla kanelipuun-Kaamoslampun vierellä. hmm🤔 Sanoitukseen vaikutti parit sateiset pimeät tammikuut joskus 20v. sitten.
HP: Tilasin Tuomakselta ”kahen markan Gadd”-tyyppisen kompin - jotain ”50 ways to leave your lover”-tyyliin. Ja Stefan Grundfors Jr. toimitti juuri sen mitä tilattiin. Bassoriffi taisi ehkä olla jopa Eerikin keksimä kun äänitettiin tää biisi jo 2010 ekaa kertaa (sitä versiota ei koskaan saatu julkaisuun asti) mutta mä soitan tässä nyt bassot kun Eerik ei ollut residenssissä mukana. Trumpetit heitettiin sekaan suht tsägällä kun Joona Kilponen oli soittelemassa pariin muuhun biisiin niin ajattelin että kokeillaanpas nyt tähänkin vielä samalla vaivalla tämmösiä pikku fanfaareja, ja niistähän tuli lopulta koko levyn suoranainen kliimaksikohta.
Laulu & akustiset kitarat & Kalimba: Ari Siikasaari
Rummut: Tuomas Viiliäinen
Trumpetti: Joona Kilponen
Basso, taustalaulut, koskettimet, sähkökitara + miksaus: HP Siikasaari
Ari: Jos en pääse pitkään aikaan tekemään omia juttujani, soittamaan, pelaamaan tennistä tai jos aika ei riitä edes omiin ajatuksiin niin minulle tulee tunne että vieraannun itsestäni. Silloin kesken kiireiden saatan havaita että tuolla se ari vipeltää oravanpyörässä ja talutushihnassa. Ei auta kuin ottaa aikalisä ennen kuin alkaa inhoamaan itseään. Kaverit on toki hienoja mutta joskus täytyy viettää laatuaikaa itsensä kanssa.
HP: Tää oli myös alunperin jämäbiisi joka ei ehkä edes mahtuisi levylle. Demo oli taas vähän epämääräinen ja kun siitä puuttui toi kitaravälisoitto kokonaan vielä, niin se oli vähän turhan junnaava. Mutta vikana iltana Villa Vikanissa, kun Tuomas oli jo lähtenyt pois, istuttiin olkkarissa kattomassa telkkaria ja kuunneltiin samalla vielä jotain ylimääräisiä demoja, ja keksin biisiin kitaraintron. Kävin samantien koodaamassa träkin vielä ennen saunaa. Joskus se on pienestä kiinni toimiiko biisi. Tässä minä soitan muuten kaikki kitarat, paitsi yhden akkarin veti Ari. Oon tästä erityisen ylpeä siks että en ole kovin kaksinen sähkökitaristi, vielä ainakaan; tässä on kyllä treenikausi meneillään kun pitää tuossa omassa Mr. Dad-bändissäni myös vetää keikoilla sähkikset…
10. Arvaa keneen tänään törmäsin?
Laulu & akustinen kitara: Ari Siikasaari
Sähkökitara, taustalaulut + koskettimet, rummut, bassot + miksaus HP Siikasaari
11. Säälittävää
Ari: 2000 luvun alkupuolella alkoi olla surullisia tapahtumia: Myyrmanin pommiräjäytys, Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat. Itsekin toimin silloin opettajana Pop&Jazz konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa ja tietenkin pohdin mikä saa nuoret voimaan niin pahoin että tekevät tällaisia äärimmäisiä tekoja. Pääsisinpäsisäänpääsisimpään oli biisin nimi aluksi. Yritäppä lukea tuo kappaleen nimi. Ei oikein tahdo hahmottua ja se kuvasi mielestäni hyvin sitä miten huonosti nuo surmanteotkaan on ymmärrettävissä.
HP: Tästä oli 2010 studioäänite jo olemassa ja arvottiin vähän kelpaisko se levylle sellaisenaan, mutta mun mielestä se ei ollut riittävän samaa soundimaailmaa kun tän levyn linja, ja tiesin että pystytään parempaan. Mielestäni onnistui todella hyvin - kannatti säätää! Lopun korkeat huutokuorot tuli jostain alitajunnasta - muistan lapsuudesta ihmetelleeni Neil Youngin ekalla soololevyllä olevia gospel-kuoroja. Niissä oli jotain kiehtovaa ja vähän ehkä inhottavaa samaan aikaan. Pink Floydilla on myös samantyyppistä ulinaa jossain levyllä.
Laulu & Kitarat sooloineen: Ari Siikasaari
Rummut: Tuomas Viiliäinen
Basso, taustalaulut, koskettimet, akustinen- & sähkökitara + miksaus: HP
Laulut & kitarat: Ari Siikasaari
Basso: Eerik Siikasaari
Rummut: Rami Eskelinen
Piano & Syntetisaattori: HP Siikasaari
Äänitys: Janne Viksten, Arabia studio 2010
Miksaus: Matti Saarinen
12. Iskun jälkeen
Ari: Yhdessä Säälittävän ja kolmannen julkaisemattoman samanaiheisen kappaleeni kanssa muodosti mielessäni kokonaisuuden nimeltään Terroristisarja. Pidin sitä uskaliaana 15 vuotta sitten enkä julkaissut. Nykytapahtumien valossa voisin nimetä sarjan uudestaan vaikkapa Nallipyssysinfoniaksi, niin paljon kauheampia tapahtumia tulee uutisiin päivittäin.
HP: Tää oltiin äänitetty jo 2010 Arabia Studiolla (Janne Viksten) ja Saarisen Matti oli miksannut. Tän kohdalla mun mielestä taas toimi tää soundi, vaikka se on vähän erilainen kun Persböle Rytmmaskinen raaseporin äänityksissä. Mutta erikoisbiisiin sopii vähän erottuva tunnelma.
13. Sunnuntai
Laulu & kitarat: Ari Siikasaari
Basso: Eerik Siikasaari
Rummut: Rami Eskelinen
Piano: HP Siikasaari
Äänitys: Janne Viksten, Arabia studio 2010
Miksaus: Matti Saarinen
Ari: Minulla usein joku melodia tai vaikkapa pelkästään biisin tunnelma jää alitajuntaan elämään. Olin pitkästä aikaa kuullut Sam Cookin hienon kappaleen A Change is Gonna Come ja sen herättämässä tunnetilassa syntyi lauluni Sunnuntai. Sitä ei välttämättä huomaa muusta kuin joistain melodia ja harmonia linjoista. Saavutimme H-P, Eerik, Rami ja minä mielestäni tuota tunnelmaa tässä Arabia Studion livevedossa , johon myöhemmin lauloin stemmat Matti Saarisen Mainmix studiolla. Se versio sitten julkaistiin 2013 Puhekupla yhtyeen levyllä Kupla Puhkeaa, joka sisältää myös Jussi Saksan ja Jussi Liskin lauluja. Tämä lienee ensimmäisiä suomenkielisiä tekstejäni ja alkaa onnellisella sunnuntain aamutunnelmalla ja kahvin tuoksulla.
HP Tää oli niin valmis että ei tarvinnut muuttaa mitään.
14. Minne aika katoaa?
Ari: Tätähän on pohdittu aina aikojen alusta lähtien. Konsta Pylkkäsellä oli ”sinisiä ajatuksia”
tästä aiheesta Veikko Huovisen kirjoissa. Poikani H-P tokaisi innoissaan 3-4 vuotiaana lauseen ” sitten kun mä kasvan taas pieneksi” … Kuulosti oudolta silloin mutta pelastaisikohan tuo ajattelutapa tämän maapallon. Pitääkö aina kaiken kasvaa ja tulla suuremmaksi, eikö mikään meille riitä. Ehkäpä se on sitä pieneksi kasvamista kun oppii tulemaan vähemmällä toimeen jottei kuluta ja nakerra tätä palloa loppuun.
Voisiko aikaa kelata vähän takaisinpäin. Näitä kun miettii ei aika käy pitkäksi. Kiitos ajastasi, kiva kun luit. 😊
HP: Tää oli puhtaasti Arin show. Paitsi oletettavasti keksin joskus lapsena tuon kertsin fraasin "kasvaa pieneksi"! Teostokorvauksia odotellessa..
Kitara & Laulu: Ari Siikasaari
Miksaus: HP Siikasaari
